25.11. luennolla tutustuimme innovaation ja muutoksen johtamiseen. Opimme myös niiden vahvuuksista ja ongelmakohdista. Innovaatio on uuden tuotteen, palvelun tai prosessin kehittäminen, jolla on vaikutus siihen miten yritys toimii. Innovaatio on myös muutos yrityksen totuttuun toimintatapaan, johon voi olla aluksi vaikea tottua. Vaikeuden tekee se, että pysytellään mieluiten vanhassa hyväksi totutussa toiminnassa eikä uskalleta lähteä luomaan uutta.
Innovaation johtaminen vaatii hyvää johtamistaitoa ja myös ylimmän johdon mukana oloa.
Johtajien on tärkeää olla mukana innovaatioprosessissa ja toimia siinä monissa eri rooleissa, kuten sponsorina, mentorina, kriitikkona ja johtajana.
Innovointia voidaan toteutaa monin eri tavoin. Innovaatio voi tulla yrityksen ulkopuolelta esim. asiakkaiden välityksellä. Toinen tärkeä innovaation lähde on tietenkin työntekijät ja heidän luovuus. Kolmas innovoinnin laji on yhteistyö yritysten välillä. Innovaation johtamisessa tarvitaan monien osa-alueiden hallintaa, kuten ihmisten johtamista, rahoitusjohtamista, organisaation kanssa yhdessä oppimista ja strategista visiointia.
Muutoksen johtaminen on yllättävän vaikeaa, koska yleensä ympäristö aiheuttaa muutokset ja yrityksen/ johtajien pitää sopeuttaa yritys ja työntekijät siihen nopeasti. Tähän liittyen löysin Kurt Lewinin " unfreezing, moving, refreezing" muutosteorian. Ensin "sulatetaan tila tai tavat joilla toimitaan, sitten liikutaan siihen toimintapaan jossa muutos näkyy ja sen jälkeen "jäädytetään tämä uusi toimintatapa paikoilleen. Muutoksen johtamisessa johtajien on mietittävä miten saa ihmiset innostumaan ja sitoutumaan, millä luodaan ihmisille ja ryhmille merkitystä ja miten tahtotila ja muutos näkyvät päivittäisessä työssä.
On tutkittu, että innovaatioita ei voida suunnitella vaan ne ovat usein odottamattomia. Tämä haastaa johtamistavat, jotka keskittyvät suunitteluun ja kontrollointiin.
Yritykset, jotka eivät harjoita innovaatioita tai muutosta " kuolevat" ja uudet luovemmat yritykset korvaavat ne.
Tästä opin, että innovaatiot ja muutos ovat hyväksi, mutta niiden johtamiseen tarvitaan paljon eri näkökulmia ja joustavuutta.
kuva
Iida
tiistai 6. joulukuuta 2016
perjantai 2. joulukuuta 2016
Henkilöstöresurssien johtaminen
Käsittelimme 22.11. luennolla henkilöstöresurssien johtamista. Niihin kuuluvat 4 ydinprosessia: rekrytointi, jossa houkutellaan sopivia työntekijöitä organisaatioon, valinta, huolenpito ja työntekijöiden sitouttaminen organisaatioon sekä kehittäminen, jossa pyritään parantamaan työntekijöiden taitoja, kykyjä ja tietämystä.
Henkilöstöresurssien johtaminen jaetaan kahteen koulukuntaan: Harvardin (pehmeä) ja Michiganin (kova) malleihin. Kovassa käytännössä korostuvat valvonnan suuri merkitys, kun taas pehmeässä uskotaan tiimityön ja itsensä kehittämisen merkitykseen kovan kurin ja valvonnan sijaan.
Luennolla esitettiin myös muutamia kysymyksiä oppimispäiväkirjassa pohdittavaksi, joista ajattelin tarttua kysymykseen Mitä ajattelet miesten ja naisten samapalkkaisuudesta? Miksi ja missä olosuhteissa epätasa-arvoinen palkkaus on oikeutettua?
Mielestäni lähtökohtaisesti naisten ja miesten tulisi saada samoista työtehtävistä samaa palkkaa ja palkan erisuuruuden pitäisi johtua muista tekijöistä, kuin työntekijän sukupuolesta. Yksi tällainen tekijä voisi olla esimerkiksi ammattitaito: paremmin työstään suoriutuva työntekijä ansaitsee mielestäni esimerkiksi bonusten kautta myös suuremman palkan. Myös aika, jonka työntekijä on työskennellyt organisaatiossa saa mielestäni vaikuttaa palkkaan, sillä työntekijän sitouttaminen organisaatioon mahdollisimman pitkäksi aikaa on usein tärkeää.
Tilaa:
Kommentit (Atom)

